Syysloma

Reading week, eli lukuviikko, eli syyslomaviikko alkaa olla ohi, ja loput vaihtoajasta onkin sitten ankaraa opiskelua. Nyt täytyis ihan oikeesti alotella esseitä, jos haluaa selvitä niistä ilman paniikkia.

Maanantaista perjantaihin oltiin siis Lontoossa Villen kanssa, poikettiin kyllä täällä Canterburyssakin. Paras juttu tais olla Leijonakuningas-musikaali! Lauantaina olin kämppiksen kanssa kattomassa Kellopeliappelsiini-teatteriesityksen, jota esitettiin parina päivänä Canterbury Festivalin aikana. Oli vähän turhan paljon huutamista ja barbien silpomista mun makuun. Onneks olin kattonu just sen leffaversion, muuten tuskin olisin edes ymmärtäny mistä on kysymys.

Halloweenia on täällä vietetty melkeinpä koko viikon ajan. Maanantaina taitaa vielä olla jotain juhlia. Käytiin tänään ostamassa vähän rekvisiittaa ja naamiaisasuja. Itse pukeudun kurpitsaksi! Asu löyty lastenosastolta, kun jostain syystä kaupat tarjoo naisille vaan tietynlaisia kostyymejä. Vaihtoehtoina oli hutsahtava noita, hutsahtava kissa tai hutsahtava piru.

Kuvapläjäys

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Huomenna kutsuu taas Lontoo.

Nobody gets left behind

Yhdellä mun kursseista (Education, training and social policy) käsitellään yleisesti Englannin koulutuspolitiikkaa. Viime luennolla kuitenkin katottiin video Suomen koulutusjärjestelmästä, esimerkkinä siitä kuinka pelkästään valtion ylläpitämä koulujärjestelmä voi olla toimiva. Opettaja oli nimennyt sen Finland – A success story? Video oli kuvattu jossain helsinkiläisessä alakoulussa. Oli ihan mieletön fiilis oli istua siellä ja kattoo toisten reaktioita. Hassua oli huomata mihin asioihin muut kiinnitti huomiota; videossa kerrottiin esim. että suomalaisissa kouluissa otetaan aina kengät pois ja opettajat kutsuu oppilaita etunimillä. Kovin eksoottista!

Täällähän on paljon yksityskouluja, joissa oppilaat saa yleensä myös parempaa opetusta. Kaikki tietää mitkä on ns. hyviä kouluja ja mitkä huonoja. Joissain osissa Englantia on myös käytössä 11 plus-kokeet. Koe tehdään siis 11-vuotiaana ja sen perusteella pääset joko Grammar schooliin, jossa opetuksen taso on hyvä ja oppilaat lahjakkaita, tai Modern schooliin, joka on roskaväelle. Tai siis niille jotka sattu epäonnistuun yhdessä kokeessa 11-vuotiaana! Se, mihin kouluun pääset,  määrittää pitkälti myös koko loppuelämän koulutustason. Aikasemmin tää käytäntö oli käytössä koko Englannissa, nyt ainoostaan joissain osissa (esim. täällä Kentissä). Kaikkialla kuitenkin on yksityiskouluja, joihin siis pääsee ne keillä on varaa maksaa. Täällä on myös se asenne, että kaikki ei vaan voi olla hyviä koulussa. Ja niihin ketkä ei oo, ei myöskään kannatta tuhlata resursseja. Jotenkin aika brutaalia. Puhutaan kuitenkin lapsista. Jokainen lapsi kehittyy kuitenkin eri tahtia, puhumattakaan oppimistyyleistä ja lähtökohdista. Kaikilla pitäis olla oikeus saada samantasosta opetusta. Kaikki on aina hyviä jossain, ja huonoja jossain toisessa jutussa. Mutta ei sen, että pärjäät hyvin koulussa (eli lukuaineissa), pitäis asettaa sua parempaan asemaan kun toisia. Täälläkin on mahdollisuus päästä  vaan lähialueen kouluihin, ettei koulumatkat veny liian pitkiks. Mutta rikkaat perheet hoitaa tän asian siten, että ne ostaa asunnon läheltä mieluisinta koulua, ja näin lapsi pääsee hyvään kouluun.

Kyllähän Suomessakin valikoidaan kouluihin jossain vaiheessa, mutta toisaalta kellä tahansa on melkeinpä samanlaiset mahdollisuudet päästä haluamaansa kouluun, ja valikointi tapahtuu vasta lähempänä aikuisikää.

Kaupungin valot, jossain Lontoon ja Canterburyn välillä. Poikkesin meinaan Lontoossa  torstaina kun äiti ja kummitäti oli siellä käymässä!

Suomessa oppilaat menee kouluun vasta 7-vuotiaana, niillä on vähiten koulutunteja, vähiten läksyjä ja vähiten tasokokeita. Opettajia ei myöskään arvioida jatkuvasti, toisin kun täällä. Silti suomalaislapset pärjää parhaiten kaikissa vertailuissa. Välillä mietinkin, että mitä täkäläiset kuvittelee näiden kaikkien tasokokeiden todistavan? Mitä hyötyä niistä loppujen lopuks on? Ei mitään, koska ne ei paranna kenenkään oppimistuloksia. Eikö se oo koko koulutuksen pointti, että opitaan uutta, oli lähtötaso sitten mikä hyvänsä? Joku videolla sanoikin, että ero Englannin ja Suomen koulutuspolitiikassa on se, että in Finland nobody gets left behind. Sain kyllä olla ylpee Suomesta, suomalaisesta koulujärjestelmästä ja erityisesti suomalaisista opettajista.

Festivaalitunnelmissa

Täällä Canterburyssa ollaan juhlatunnelmissa! Canterbury Festivalia vietetään 15–29.10. Ohjelmassa on muun muassa teatteria, stand uppia ja musiikkia, jotain ilmaisohjelmaakin saattaa olla. Tämä tarkoittaa että keskustassa pörrää entistä enemmän ihmisiä. Tykkään Canterburyn keskustasta tosi paljon, vaikka se ei kovin iso olekaan. Se on kovin idyllinen, siellä on paljon kivoja ravintoloita, pubeja ja kauppoja, ja se on muutenkin nätti. Eikä siellä ole juurikaan autoja. Suosittelen!

Ens viikko on vielä koulua ja sitten onkin jo reading week, jonka aikana on tarkotus ottaa kiinni lukemisia ja ehkä alotella esseitä. Itse vietän kyseisen viikon Lontoossa. Esseitä olis kyllä hyvä alotella viimeistään sen jälkeen, viikot kuluu niin nopeesti. Ja palautuspäivien lähestyessä varmasti vielä nopeempaa. Seminaareista en enää jaksa juurikaan stressata, ainakaan niin paljon kun aikasemmin. Voin toistaseks vielä käyttää sen en ymmärrä kun oon vaihtari-kortin. Toisaalta onnistumisen kokemuksia ton kielenkäytön suhteen tarvittais. Enkku sujuu iha ookoosti, vaikka tänne tullessani rehellisesti luulin olevani siinä parempi. Toisaalta vertailutaso on ehkä vähän turhan korkee, kun vietän suurimman osan ajasta brittien ja amerikkalaisten kanssa. Siinä seurassa on korkeempi kynnys sanoa jotain, kun toiset puhuu nopeesti ja täydellisesti. Pärjäilen ihan kivasti arkipäiväsissä tilanteissa, mutta etenkin seminaareissa sanasto on sen verran vaikeeta että suurimman osan ajasta oon vaan hiljaa ja yritän ymmärtää. Yleensä en edes kerkee muodostaan päässäni englanninkielistä lausetta, kun on jo liian myöhästä sanoa se. Näköjään täytyy hakeutua enemmän muiden Erasmus-opiskelijoiden seuraan, niin saan samantasoisempaa juttuseuraa.

Mitään ihmeempää kulttuurishokkia en oo kokenu, asiat on täällä aikalailla samalla tavalla kuin Suomessa. Perjantaina oltiin viihteellä ja portsari sano mun ajokorttia katsottuaan että onpas ruma kuva. Meininki on siis hyvinkin samanlaista kun Suomessa; tuntemattomat ihmiset (miehet) kokee oikeudekseen arvostella toisten ulkonäköä sangen suoraan. No onhan se ruma kuva, mutta tarviiko sitä suoraan päin naamaa kertoo? Opiskelu tosin on paljon koulumaisempaa kuin Suomessa. Yhden kurssin poisjättäminen on nyt kestänyt kolme viikkoa. Sitä varten kävin ainakin kolmessa toimistossa hakemassa allekirjoituksia ja lähetin useita sähköposteja. Urbaanilegenda kertoo myös, että jos seminaareista on poissa kaksi kertaa, lähetetään asiasta kirje vanhemmille tiedoksi! Suomessa on niin tottunut siihen että ketään ei kiinnosta. Vaikka itse opin parhaiten kuuntelemalla, ja tykkään siksi istua luennoilla enkä niinkään seminaareissa, on pakko myöntää että opiskelu on hyvin tehokasta tälläkin tavalla. Mulla on myös onneks pari amerikkalaista seminaarinvetäjää ja luennoitsijaa, brittien murteesta on välillä niin vaikee saada selvää.

Kämppäkin alkaa taas olla kunnossa. Suihkun korjaamiseen meni pari viikkoa, ja lämmin vesikin oli poikki muutaman päivän, se oli aika ikävää. Kuukausi on jo vierähtänyt, uskomatonta.

Dover

Kämppis täytti keskiviikkona 21, ja sehän on iso juttu hänen kotimaassa. Lähdettiinkin siis porukalla Doveriin, joka sijaitsee täällä Kentin alueella. Tilasin kolme viikkoo sitten bussikortin, jolla saa kulkee vapaasti Kentin alueella. Se oli aika kallis, mutta ajattelin että olis kiva tutustua myös Canterburyn lähiympäristöön. Myös kauppareissut keskustaan helpottuis huomattavasti. No lippua ei kuulunut, ja alkoi vähän ärsyttään maksella bussimatkoja, kun kortin piti kuitenkin olla tulossa. Ehdin jo kysellä sen peräänkin, mutta tiistaina sitten otin ja päätin perua koko tilauksen, kun joutuisin maksaan matkat Doveriinkin, eikä siinä olis mitään järkee jos se kortti olis tulossa. Mutta kappas vaan, kortti odotti eteisen lattialla kun palailtiin reissultamme, eli peruminen oli liian myöhäistä! Pisti ketuttamaan.

Reissu oli kuitenkin upee. Doverinsalmihan on Englannin kanaalin kapein kohta. Doverista on vain 33,3 km Ranskaan! Siellä sijaitsee myös yksi vilkkaimmista satamista. Toiset käyttää laivaa kanaalin ylitykseen, toiset uivat. Uintienkka on kai 6.57.50.

Doverin satama

Siellä on Ranska!

Tästä voi  halukkaat lähtee uimaan

Laaksoa ympäröi valkoiset liitukivikalliot, jotka korkeimmillaan on yli sata metriä korkeet. Kirkkaina päivinä ne näkyy Ranskaan asti! Kallion seinämissä näkyi myös tunneleita, joita on ilmeisesti käytetty sotien aikana. Niihin ei käsittääkseni päässyt kuitenkaan tutustumaan.

Myös Doverissa on linna. Tällä kertaa ei siellä kuitenkaan käyty, vaan patikoitiin kallionjyrkänteen päälle ja ihailtiin maisemia. Toisella puolella näkyi satama ja meri, toisella puolella peltoja ja lampaita. Doverin linna on Englannin suurin, ja kaupungintalon täti sanoikin että siihen tutustumiseen kannattaa varata koko päivä. Illaksi palattiin Canterburyyn ja mentiin vielä synttäri-illalliselle.

Doverin linna

Tämä kuva muistuttaa minua Tampereesta

Tietoisku

Pyhä Augustine, Canterburyn ensimmäinen arkkipiispa, tuli Englantiin vuonna 597 ja perusti tänne katedraalin vuonna 602. Siitä katedraalista ei kylläkään ole enää mitään jäljellä. Se on palanut, sitä on rakennettu uudelleen ja laajennettu useita kertoja, mutta jotkut nykyisen katedraalin ikkunat on sentään peräisin 1100-luvulta. Ihan alkuperäinen katedraali sijaitsee nykyisen katedraalin keskilaivan alla.

Yksi jännittävimmistä käänteistä katedraalin historiassa tapahtui 1170, kun arkkipiispa Thomas Beckett murhattiin siellä. Thomasin kunniaksi rakennettiin jopa alttari, jossa monet monet pyhiinvaeltajat kävivät rukoilemassa. Henry VIII kuitenkin tuhosi tämän alttarin 1538, ja nykyään sen paikalla palaa kynttilä. Tarkkasilmäiset näkevät myös kuluneen kiven siinä kohtaa mihin tuhannet pyhiinvaeltajat ovat polvistuneet.

Lasimaalaukset ikkunoissa kuvastavat tietysti Jumalan läsnäoloa. Sillä valo oli Jumalan ensimmäinen teko, sen ajateltiin olevan merkki Jumalan läsnäolosta. Maalaukset heräävätkin eloon vasta kun valo osuu niihin. No juu, ainakin ne oli tosi hienoja.

Nykyään katedraali toimii Canterburyn arkkipiispan toimipaikkana, ja siellä pidetään edelleen jumalanpalveluksia päivittäin. Katedraali on myös Unescon maailmanperintökohde!

Huomenta Suomi!

Huh, vihdoinkin normaali syysilma. En yhtään jaksanut tota hellettä, oon kai vähän outo. Oon jo kerran käyny läpi kesästäluopumisprosessin, ja se riittää. Suomessa kesähän loppu kivasti täsmälleen samana päivänä kun mun työtkin. Nyt on myös pyörähtäny kaikki luennot ja seminaarit käyntiin, ja voin kertoo että on ihan tehokas opiskelutyyli näillä täällä. Itse en ihan näin paljon hommaa olis vaihtoajalleni toivonut. Mulla on kolme 7,5 opintopisteen kurssia, joista rasismi-kurssi on tosi kiva, Englannin koulutuspolitiikka ihan ok ja Englannin ympäristöpolitiikka aika hirveä. Hirveä siksi, että en oo lukenu päivääkään ympäristöpolitiikkaa, ja niinkun sanottu, ei saatu valita niitä ekan vuoden kursseja. Seminaarissa multa kysyttiin onko Englannin ympäristöpolitiikka neopluralistista, ja miksi näin. Totaa…

                                                                                   

Onneks vastapainoa opiskelulle löytyy, vaikka selvästikin järkevämpää olis viettää kaikki vapaa-aika perehtyen koulukirjoihin. En oo vielä ilmottautunu mihinkään kerhoon (en edes huispauskerhoon), mutta oon käyny testaamassa kickboxingin, zumban ja irlantilaisen tanssin. Irkkutanssi oli huippua mutta taidan kallistua silti kickboxingiin. Täällä on myös tosi hyvät lenkkeilymaastot, joita täytyy myös käydä kokeilemassa.

Lypeatt Court alkaa tuntua kodilta, vaikkakin meidän talon kanssa on ollut vähän ongelmia. Sähköt on menny kahdesti, yläkerran suihkusta ei tuu vettä, keittiön ikkuna ei mee kiinni. Viimenen on sikäli harmi, että kuka tahansa voi tulla ikkunasta sisään. Naapureille oli kai jo murtauduttu ja varastettu ruokaa jääkaapista… Näiden lisäks huoneissa olevat lavuaarit luokiteltais Suomessa terveysriskisi, kokolattiamatot haisee homeelle ja seinät on kun pahvia. Sen huomaa erityisesti sillon kun kämppis alkaa tehdä kolmelta yöllä ruokaa ja ravaa oman huoneensa ja keittiön välillä ainakin kymmenen kertaa. Muuten ok, mutta meillä on paloturvallisuussyistä ovet, jotka paiskautuu itsestään kiinni, eikä niiden saranoita oo rasvattu vähään aikaan.

Ens viikolla oon ihan varmana kipee.