Festivaalitunnelmissa

Täällä Canterburyssa ollaan juhlatunnelmissa! Canterbury Festivalia vietetään 15–29.10. Ohjelmassa on muun muassa teatteria, stand uppia ja musiikkia, jotain ilmaisohjelmaakin saattaa olla. Tämä tarkoittaa että keskustassa pörrää entistä enemmän ihmisiä. Tykkään Canterburyn keskustasta tosi paljon, vaikka se ei kovin iso olekaan. Se on kovin idyllinen, siellä on paljon kivoja ravintoloita, pubeja ja kauppoja, ja se on muutenkin nätti. Eikä siellä ole juurikaan autoja. Suosittelen!

Ens viikko on vielä koulua ja sitten onkin jo reading week, jonka aikana on tarkotus ottaa kiinni lukemisia ja ehkä alotella esseitä. Itse vietän kyseisen viikon Lontoossa. Esseitä olis kyllä hyvä alotella viimeistään sen jälkeen, viikot kuluu niin nopeesti. Ja palautuspäivien lähestyessä varmasti vielä nopeempaa. Seminaareista en enää jaksa juurikaan stressata, ainakaan niin paljon kun aikasemmin. Voin toistaseks vielä käyttää sen en ymmärrä kun oon vaihtari-kortin. Toisaalta onnistumisen kokemuksia ton kielenkäytön suhteen tarvittais. Enkku sujuu iha ookoosti, vaikka tänne tullessani rehellisesti luulin olevani siinä parempi. Toisaalta vertailutaso on ehkä vähän turhan korkee, kun vietän suurimman osan ajasta brittien ja amerikkalaisten kanssa. Siinä seurassa on korkeempi kynnys sanoa jotain, kun toiset puhuu nopeesti ja täydellisesti. Pärjäilen ihan kivasti arkipäiväsissä tilanteissa, mutta etenkin seminaareissa sanasto on sen verran vaikeeta että suurimman osan ajasta oon vaan hiljaa ja yritän ymmärtää. Yleensä en edes kerkee muodostaan päässäni englanninkielistä lausetta, kun on jo liian myöhästä sanoa se. Näköjään täytyy hakeutua enemmän muiden Erasmus-opiskelijoiden seuraan, niin saan samantasoisempaa juttuseuraa.

Mitään ihmeempää kulttuurishokkia en oo kokenu, asiat on täällä aikalailla samalla tavalla kuin Suomessa. Perjantaina oltiin viihteellä ja portsari sano mun ajokorttia katsottuaan että onpas ruma kuva. Meininki on siis hyvinkin samanlaista kun Suomessa; tuntemattomat ihmiset (miehet) kokee oikeudekseen arvostella toisten ulkonäköä sangen suoraan. No onhan se ruma kuva, mutta tarviiko sitä suoraan päin naamaa kertoo? Opiskelu tosin on paljon koulumaisempaa kuin Suomessa. Yhden kurssin poisjättäminen on nyt kestänyt kolme viikkoa. Sitä varten kävin ainakin kolmessa toimistossa hakemassa allekirjoituksia ja lähetin useita sähköposteja. Urbaanilegenda kertoo myös, että jos seminaareista on poissa kaksi kertaa, lähetetään asiasta kirje vanhemmille tiedoksi! Suomessa on niin tottunut siihen että ketään ei kiinnosta. Vaikka itse opin parhaiten kuuntelemalla, ja tykkään siksi istua luennoilla enkä niinkään seminaareissa, on pakko myöntää että opiskelu on hyvin tehokasta tälläkin tavalla. Mulla on myös onneks pari amerikkalaista seminaarinvetäjää ja luennoitsijaa, brittien murteesta on välillä niin vaikee saada selvää.

Kämppäkin alkaa taas olla kunnossa. Suihkun korjaamiseen meni pari viikkoa, ja lämmin vesikin oli poikki muutaman päivän, se oli aika ikävää. Kuukausi on jo vierähtänyt, uskomatonta.