Lontoo vol. 4

Noniin, hermojen menetyksestä on toivuttu, ja muistinkin että unohdin kiitospäivänä sanoa ääneen ne asiat mistä olen kiitollinen. Ainakin tästä mahdollisuudesta oppia englantia ja uutta kulttuuria, kaikista uusista ystävistä joita oon täällä saanut, erityisesti myös kaikesta siitä mikä kotona odottaa. Siitä sainkin maistiaisen kun tytöt poikkes Lontoossa! Oli kiva päästä välillä pois tästä vaihtomaailmasta. Unohdin tän tyystin pariks päiväks, ei oikeestaan ollut aikaa miettiä deadlineja, seminaareja, kämppiksiä tai mitään Canterburyyn liittyvää. Mukavaa oli, ja vaikka sainkin virtaa näihin viimesiin viikkoihin, niin tuntuu vähän hullulta enää panostaa mihinkään kun on niin vähän aikaa jäljellä.

Maisemat London Eye:sta, joka tais mennä 135 metrin korkeuteen

Takaisin Lontooseen… Salakuljetettiin mun tavarat tyttöjen hotelliin ja lähdettiin kaupungin sykkeeseen. Pääsin vihdoin ja viimein myös London Eye-maailmanpyörään! Illalla seurueeseen liittyi lähes alkuperäiset lontoolaiset oppaatkin ja tsekattiin Lontoon yöelämä.  Seuraavana päivänä, aivan liian lyhyiden yöunien lähdettiin taas liikenteeseen. Päivän kohokohta oli ehdottomasti Hyde Parkkiin rakennettu Winter Wonderland, eli valtava määrä myyntikojuja ja pelejä ja vempeleitä!

Nyt on enää naurettavan vähän vaihtoa jäljellä, ja en oikeen edes tiedä mitä pitäis ajatella. Ainakin on kiva päästä Suomeen viettään joulua!

Kiitospäivä

Viikonlopun vietin Lontoossa, oli hauskaa mutta myös rankkaa. Siksi ehkä kirjoittelenkin siitä vasta vähän myöhemmin, kun ollaan täysin toivuttu.

Kiitospäivä oli 24.11. Tai ainakin me täällä vietettiin sitä sillon, mutta käsittääkseni se oli ihan virallinen päiväkin. Englannissa ei normaalisti ole tapana sitä viettää, mutta koska kaksi kämppistä on amerikkalaisia, siitä alettiin puhua jo ainakin kuukautta aikasemmin. Kutsuttiin siis naapurit kylään ja valmistettiin perinteisiä kiitospäivä-ruokia.

Yksi näkemys ensimmäisestä ateriasta

 En oo täysin perillä kiitospäivän historiasta, mutta käsittääkseni sillon muistellaan sitä kun ensimmäiset asukkaat, jotka tais olla pyhiinvaeltajia, saapui Englannista USA:an. Ruokaa ei kuitenkaan siihen aikaan syksystä ollut tarpeeksi, niinpä Amerikan alkuperäisasukkaat, eli intiaanit lahjoitti niille ruokaa. Siitä oltiin sitten kiitollisia. Amerikkalainen kämppis valaisi kovin epä-amerikkalaiseen tapaan, että käytännössä kiitospäivänä juhlitaan sitä että pyhiinvaeltajat tappoi intiaanit ja niiden kulttuurin.

Askartelin kivat inkkarihatut

Ruuaks oli ainakin kalkkunaa, perunamuusia ja hyvin erikoista bataattivuokaa, jossa oli bataattisosetta, sokeria, kanelia ja vaahtokarkkeja. Oli kumma kyllä ihan hyvää. Ja sitä kalkkunan täytettä oli myös.

Kalkkunaa tietty

Ruuan jälkeen pelattiin Aliaksen tyyppistä sanaselityspeliä. Siihen loppukin hauskanpito mun osalta. Kiristeli niin paljon, kun en osannu enkkua läheskään tarpeeks hyvin. Teki mieli selittää että oikeesti oon ihan hyvä tässä pelissä. Muuten oliskin ollu ihan ok, mut kun kaikki muut on amerikkalaisia tai englantilaisia, niin tappio ja hermojenmenetys on varma. Ei paljon auta siinä tilanteessa, että tiedän mitä sanaa haetaan, mutta osaan sen vaan suomeks!

Bataatti-vaahtokarkkisettiä

Whitstable

Taas yksi retki rannikolle! Kentin alueen rannikkokaupungit alkaa olla pian koluttu. No on niitä onneks vielä muutama jäljellä. Whitstable on niistä lähimpänä Canterburyä, sinne lähtee täältä Parkwoodista lenkkipolkukin. Tällä kertaa mentiin kuitenkin bussilla.

Sandwich & Deal

Tänään tehtiin taas retki rannikolle. Yritän nyt ottaa mahdollisimman paljon irti tosta bussikortista, kun se kerran tuli ostettua. Päämääräksi valittiin Sandwich, ihan vaan nimensä perusteella. Oli aivan viehättävä pieni kylä! Siellä ei oikeestaan ollut mitään tekemistä, joten syötiin nopeesti sandwichit ja lähdettiin. Sandwichin syöminen Sandwichissä kuuluu mun mielestä samaan kategoriaan kun viinin juonti Wienissä. Kaupunki oli myös tosi kivasti nimenny osan kaduista, kuten The Street tai No Name Street. Selkeesti oli käytetty mielikuvitusta! Sandwich ei itse asiassa oo ihan rannikolla, mutta jatkettiin siitä matkaa vielä Dealiin, joka on.

Osaako joku kertoa minkälainen on tuo Something Sweet-osion toinen ruokalaji?

Alkaa olla jo tosi kylmä, erityisesti tuolla meren rannalla. Kohta vois kaivaa jo talvitakin esiin, hanskat ny ainakin! Canterburystä Sandwichiin olis ehdottomasti kannattanu mennä pyörällä bussin sijasta, oli meinaan niin englantilaiset maisemat että oikeen harmitti ettei bussin ikkunasta saanu kuvia. Kunnon Emmerdale-vibat.

Koulupojat syö Fish and Chipsejä

Pari viimestä päivää on ollu niin kivoja, että ensimmäistä kertaa tuli ahdistus siitä että vaihtoa on jäljellä enää muutama hassu viikko. Enkku alkaa sujua, seminaareissakin saan sanottua edes jotain, tuttuja naamoja on ympärillä ja hauskaa tekemistä on aina kun vaan jaksaa tehdä. Seminaareista puheen ollen…Ympäristöpolitiikan seminaarissa oli puhetta valaiden kalastuksesta, vai miksi sitä sanotaan? Valaiden tappaminen, valastus, valaistus? Japanilaiset siis tappaa niitä laittomasti, koska valaan lihasta saa hyvät rahat, vaikka valaat on uhanalaisia. Valaanpyynti taitaa muuten olla oikee sana? Meidän tehtävä oli siis ratkaista tämä ongelma seminaarissa. Kysyin että syödäänkö valaanlihaa muualla kun Japanissa, ja vastaus oli että joo, Suomessa. Meinasin vähän hermostua. Korjasin kyllä tän väärinkäsityksen, mutta mistä tollanen käsitys on syntyny, jokseenkin ärsyttävää?!  Muutenkin alko taas ketuttaan niin että teki mieli lyödä jokaista japanilaista naamaan. Kuinka tyhmä täytyy olla, että maassa jossa ruokaa on enemmän kun tarpeeks, syö uhanalaisen eläimen lihaa, haloo!? Samoin kävi sen The Cove-dokumentin ja delfiinien kanssa. Herätys japanilaiset!

Suomen ja Englannin eroja vol. 2

Viisaudenhammas alko viime viikolla oikutteleen oikeen huolella, sattuu ihan pirusti. Kaks aikasempaa on tullu kohtis normaalisti, mutta tän kanssa en pysty ees nukkuun ilman särkylääkettä, kokoajan on myös (luultavasti hampaasta johtuen) pieni päänsärky. Jotta asiaa ei olis liian helppo hoitaa, kampuksen Medical Centerissä ei oo hammaslääkäriä, eli en tiiä yhtään mihin mun kannattais mennä. Myöskään mun vakuutus ei korvaa hammashoitoo. Jes! Ehkä koitan sinnitellä, ja toivon että se sieltä kasvais loppujen lopuks ihan normaalisti.

Kaiken tän kivun ja säryn keskellä kävin pelailemassa jalkapalloo. Oli ihan kivaa taas pitkästä aikaa. Kyseessä oli joku höntsyporukka, jossa oli mun lisäks vaan yks tyttö. Kaikki oli tosi hyviä ja suurimman osan ajasta yritin vaan olla satuttamatta itseäni tai muita. Mutta oli silti hauskaa, taidan mennä uudestaankin.

Jalkapallokentät on takapihalla

Mitään elämää suurempaa ei oo tapahtunu, arki on alkanu rullaan ihan tasasesti.  Tällä viikolla käytiin kattomassa Stand Uppia, ja välillä on House Partyjä tai muuta toimitaa. Oon tähän asti käyny jokaisella luennolla ja jokaisessa seminaarissa. Ei sillä että niistä vois huolettomasti ollakaan pois, mutta jos nyt vaikka yhden jättäis väliin. Sykysykin on jo saapunut, mikä on ihan kivaa. Oon osannu varautunu sadetakilla ja D-vitamiinilla. Paikalliset lunastaa kyllä odotukset pukeutumisen suhteen. Samana päivänä näkee Uggia ja untuvatakkia yhdellä, ja toisella sandaalia ja minihametta. Harva on oikeesti osannu pukeutua sään mukaisesti. Jossain määrin ymmärrän, kun täällä ei ikinä tiedä millanen sää on vaikkapa tunnin päästä, mutta toisaalta aina voi kattoo kalenteria ja huomata että on marraskuu.

Mitäs tässä?

Suihku oli kolmatta kertaa rikki, siihen alkaa jo osata varautuun! Näyttää tosin siltä että pitää alkaa varautuun myös putkiremonttiin. Yläkerran suihku kun vuotaa alakerran vessan katon läpi. Katto on alkanu jo halkeileen ja märkä laikku katossa on levinny jo eteisenkin puolelle. Vessassa ja eteisessä on myös jatkuvasti lammikko vettä. Vaadin ehkä jotain alennusta tästä kämpästä.

5.11 oli Guy Fawkes-night. Englannissa juhlitaan sillon Guy Fawkesia joka yritti vuonna 1605 räjäyttää parlamenttitalon ja siinä samassa Englannin sillosen kuninkaan. Guy kuitenkin epäonnistu ja hänet hirtettiin. No lauantaina kuitenkin juhlittiin polttamalla kokko ja ampumalla ilotulituksia. Kyseessä oli koko perheen tapahtuma, mutta en tainnu nähdä yhtäkään lasta onnellisena! Oli kylmää, märkää, meluisaa ja pimeetä. Eikä oikeen mitään tekemistä. Kokko oli kyllä valtava ja hieno, mutta sinnekin oli viritetty ihmisen näkönen olkikasa, ja lapset huusi kauhuissaan että ne aikoo tappaa sen! Myös turva-alue oli arvioitu aikalailla väärin, ja kipinöitä lenteli yleisöön aika huolella. Ainakin yhdellä tytöllä sytty tukka palaan.

Kirjottelen tätä blogia wordiin, ja tajusin että jos olisin blogin sijasta kirjottanu koulutehtäviä, niin mulla olis nyt jo yks essee valmis! No, ehkä tätä blogia on sitten kymmenen vuoden päästä kivempi lukea, kun vaikkapa esseetä pakollisen koulutuksen hyödyistä ja haitoista. Tästä ajatuksesta palautui mieleen myös ehkä pahin ikäkriisi tähän mennessä: kymmenen vuoden päästä oon 35. Välillä sitä oikein säikähtää, kun tajuaa että suurin osa kavereista täällä on syntynyt 90-luvulla.

Suomen ja Englannin eroja

Siitä on nyt reilu kuukausi kun jätin yhden kurssin pois mun Learning Agreementilta, mutta asia saatiin loppuunkäsitellyksi vasta tänään, hah! Prosessihan kulki näin: Lähetin sähköpostia koordinaattorilleni, ja kysyin miten tässä asiassa edetään. Hän ohjasi minut sosiaalitieteiden toimistoon, josta kuulemma saa aina apua opintoihin liittyvissä asioissa. Oon käyny siellä kahdesti, enkä kummallakaan kerralla saanut apua. En siis tälläkään kertaa. Sieltä kuitenkin ohjattiin mut toiseen toimistoon, josta ei myöskään ollut mitään hyötyä. Lähdin siis European Officeen, jossa ollaan aina oltu tosi kilttejä. Siellä sanottiin että periaatteessa en saa jättää yhtään kurssia pois, mutta voin tietysti kysyä mun kotiyliopistolta käykö se niille. Lähetin siis sähköpostia Tampereelle, ja niillehän käy vaikka en suorittais täällä yhtään kurssia. Tampereelta piti lähettää kuitenkin vielä sähköposti suoraan European Officeen, koska mun sanaan ei luotettu. Kun lupa oli saatu, piti tehdä uusi Learning Agreement, johon tarvii sekä täkäläisen, että tamperelaisen koordinaattorin allekirjoitukset. Lähetin siis taas sähköpostia mun koordinaattorille, että millon passais allekirjottaa. Hän vastasi että kunhan vien Learning Agreementin hänen postilaatikkoonsa, niin hän allekirjoittaa sen, ja toimittaa European Officeen. Muutaman päivän päästä kävin toimistossa jo kyselemässä sen perään, mutta vielä sillon se ei ollut sinne saapunut. Toimistosta kuitenkin luvattiin ilmottaa kun Learning Agreementin voisi noutaa. Sähköposti saapuikin kolmen viikon päästä, juuri ennen syyslomaviikkoa. Hain Learning Agreementin siis syysloman jälkeen, menin kirjastoon ja skannasin sen Tampereelle. Varauduin odotteleen toistakin tarvittavaa allekirjoitusta kolme viikkoa, mutta allekirjoitettu Learning Agreement pamahti sähköpostiin puolentoista tunnin päästä siitä, kun olin sen lähettänyt.  Kävin vielä varmuuden vuoksi European Officessa kysymässä että asia on nyt hoidossa, ja olihan se!

Englannissa kurssien vaihtaminen on siis jokseenkin vaikeampaa kuin Suomessa, näköjään myös asiakirjojen allekirjoittaminen.