Noniin, hermojen menetyksestä on toivuttu, ja muistinkin että unohdin kiitospäivänä sanoa ääneen ne asiat mistä olen kiitollinen. Ainakin tästä mahdollisuudesta oppia englantia ja uutta kulttuuria, kaikista uusista ystävistä joita oon täällä saanut, erityisesti myös kaikesta siitä mikä kotona odottaa. Siitä sainkin maistiaisen kun tytöt poikkes Lontoossa! Oli kiva päästä välillä pois tästä vaihtomaailmasta. Unohdin tän tyystin pariks päiväks, ei oikeestaan ollut aikaa miettiä deadlineja, seminaareja, kämppiksiä tai mitään Canterburyyn liittyvää. Mukavaa oli, ja vaikka sainkin virtaa näihin viimesiin viikkoihin, niin tuntuu vähän hullulta enää panostaa mihinkään kun on niin vähän aikaa jäljellä.
 |
| Maisemat London Eye:sta, joka tais mennä 135 metrin korkeuteen |
Takaisin Lontooseen… Salakuljetettiin mun tavarat tyttöjen hotelliin ja lähdettiin kaupungin sykkeeseen. Pääsin vihdoin ja viimein myös London Eye-maailmanpyörään! Illalla seurueeseen liittyi lähes alkuperäiset lontoolaiset oppaatkin ja tsekattiin Lontoon yöelämä. Seuraavana päivänä, aivan liian lyhyiden yöunien lähdettiin taas liikenteeseen. Päivän kohokohta oli ehdottomasti Hyde Parkkiin rakennettu Winter Wonderland, eli valtava määrä myyntikojuja ja pelejä ja vempeleitä!
Nyt on enää naurettavan vähän vaihtoa jäljellä, ja en oikeen edes tiedä mitä pitäis ajatella. Ainakin on kiva päästä Suomeen viettään joulua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti