Kiitospäivä

Viikonlopun vietin Lontoossa, oli hauskaa mutta myös rankkaa. Siksi ehkä kirjoittelenkin siitä vasta vähän myöhemmin, kun ollaan täysin toivuttu.

Kiitospäivä oli 24.11. Tai ainakin me täällä vietettiin sitä sillon, mutta käsittääkseni se oli ihan virallinen päiväkin. Englannissa ei normaalisti ole tapana sitä viettää, mutta koska kaksi kämppistä on amerikkalaisia, siitä alettiin puhua jo ainakin kuukautta aikasemmin. Kutsuttiin siis naapurit kylään ja valmistettiin perinteisiä kiitospäivä-ruokia.

Yksi näkemys ensimmäisestä ateriasta

 En oo täysin perillä kiitospäivän historiasta, mutta käsittääkseni sillon muistellaan sitä kun ensimmäiset asukkaat, jotka tais olla pyhiinvaeltajia, saapui Englannista USA:an. Ruokaa ei kuitenkaan siihen aikaan syksystä ollut tarpeeksi, niinpä Amerikan alkuperäisasukkaat, eli intiaanit lahjoitti niille ruokaa. Siitä oltiin sitten kiitollisia. Amerikkalainen kämppis valaisi kovin epä-amerikkalaiseen tapaan, että käytännössä kiitospäivänä juhlitaan sitä että pyhiinvaeltajat tappoi intiaanit ja niiden kulttuurin.

Askartelin kivat inkkarihatut

Ruuaks oli ainakin kalkkunaa, perunamuusia ja hyvin erikoista bataattivuokaa, jossa oli bataattisosetta, sokeria, kanelia ja vaahtokarkkeja. Oli kumma kyllä ihan hyvää. Ja sitä kalkkunan täytettä oli myös.

Kalkkunaa tietty

Ruuan jälkeen pelattiin Aliaksen tyyppistä sanaselityspeliä. Siihen loppukin hauskanpito mun osalta. Kiristeli niin paljon, kun en osannu enkkua läheskään tarpeeks hyvin. Teki mieli selittää että oikeesti oon ihan hyvä tässä pelissä. Muuten oliskin ollu ihan ok, mut kun kaikki muut on amerikkalaisia tai englantilaisia, niin tappio ja hermojenmenetys on varma. Ei paljon auta siinä tilanteessa, että tiedän mitä sanaa haetaan, mutta osaan sen vaan suomeks!

Bataatti-vaahtokarkkisettiä