Yhdellä mun kursseista (Education, training and social policy) käsitellään yleisesti Englannin koulutuspolitiikkaa. Viime luennolla kuitenkin katottiin video Suomen koulutusjärjestelmästä, esimerkkinä siitä kuinka pelkästään valtion ylläpitämä koulujärjestelmä voi olla toimiva. Opettaja oli nimennyt sen Finland – A success story? Video oli kuvattu jossain helsinkiläisessä alakoulussa. Oli ihan mieletön fiilis oli istua siellä ja kattoo toisten reaktioita. Hassua oli huomata mihin asioihin muut kiinnitti huomiota; videossa kerrottiin esim. että suomalaisissa kouluissa otetaan aina kengät pois ja opettajat kutsuu oppilaita etunimillä. Kovin eksoottista!
Täällähän on paljon yksityskouluja, joissa oppilaat saa yleensä myös parempaa opetusta. Kaikki tietää mitkä on ns. hyviä kouluja ja mitkä huonoja. Joissain osissa Englantia on myös käytössä 11 plus-kokeet. Koe tehdään siis 11-vuotiaana ja sen perusteella pääset joko Grammar schooliin, jossa opetuksen taso on hyvä ja oppilaat lahjakkaita, tai Modern schooliin, joka on roskaväelle. Tai siis niille jotka sattu epäonnistuun yhdessä kokeessa 11-vuotiaana! Se, mihin kouluun pääset, määrittää pitkälti myös koko loppuelämän koulutustason. Aikasemmin tää käytäntö oli käytössä koko Englannissa, nyt ainoostaan joissain osissa (esim. täällä Kentissä). Kaikkialla kuitenkin on yksityiskouluja, joihin siis pääsee ne keillä on varaa maksaa. Täällä on myös se asenne, että kaikki ei vaan voi olla hyviä koulussa. Ja niihin ketkä ei oo, ei myöskään kannatta tuhlata resursseja. Jotenkin aika brutaalia. Puhutaan kuitenkin lapsista. Jokainen lapsi kehittyy kuitenkin eri tahtia, puhumattakaan oppimistyyleistä ja lähtökohdista. Kaikilla pitäis olla oikeus saada samantasosta opetusta. Kaikki on aina hyviä jossain, ja huonoja jossain toisessa jutussa. Mutta ei sen, että pärjäät hyvin koulussa (eli lukuaineissa), pitäis asettaa sua parempaan asemaan kun toisia. Täälläkin on mahdollisuus päästä vaan lähialueen kouluihin, ettei koulumatkat veny liian pitkiks. Mutta rikkaat perheet hoitaa tän asian siten, että ne ostaa asunnon läheltä mieluisinta koulua, ja näin lapsi pääsee hyvään kouluun.
Kyllähän Suomessakin valikoidaan kouluihin jossain vaiheessa, mutta toisaalta kellä tahansa on melkeinpä samanlaiset mahdollisuudet päästä haluamaansa kouluun, ja valikointi tapahtuu vasta lähempänä aikuisikää.
 |
| Kaupungin valot, jossain Lontoon ja Canterburyn välillä. Poikkesin meinaan Lontoossa torstaina kun äiti ja kummitäti oli siellä käymässä! |
Suomessa oppilaat menee kouluun vasta 7-vuotiaana, niillä on vähiten koulutunteja, vähiten läksyjä ja vähiten tasokokeita. Opettajia ei myöskään arvioida jatkuvasti, toisin kun täällä. Silti suomalaislapset pärjää parhaiten kaikissa vertailuissa. Välillä mietinkin, että mitä täkäläiset kuvittelee näiden kaikkien tasokokeiden todistavan? Mitä hyötyä niistä loppujen lopuks on? Ei mitään, koska ne ei paranna kenenkään oppimistuloksia. Eikö se oo koko koulutuksen pointti, että opitaan uutta, oli lähtötaso sitten mikä hyvänsä? Joku videolla sanoikin, että ero Englannin ja Suomen koulutuspolitiikassa on se, että in Finland nobody gets left behind. Sain kyllä olla ylpee Suomesta, suomalaisesta koulujärjestelmästä ja erityisesti suomalaisista opettajista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti